Kohtaamisia ja rinnakkaiseloa

Minulle tarjottiin mahdollisuutta keskustella maahanmuuttajien kohtaamasta epäluulosta aidon maahanmuuttajan kanssa Ylen kuvatessa ohjelmasarjaa Kohtaamisia.  Keskustelumme kääntyi rasismiin ja maahanmuuttajien vierastamiseen johtaviin syihin. Yksi syy on varmasti nykyisen sosiaali- ja terveysjärjestelmämme tila, asiat eivät ole niin hyvin kuin vielä muutama vuosi sitten.  Ihmismieli on kummallinen. Aina tuntuu olevan tarve kaivaa esiin syyllinen, oli harmituksen aihe mikä tahansa. Maahanmuuttajat ovat sopivasti heterogeeninen ja riittävän suuri joukko, jota on helppo syyllistää yleisen sosiaaliturvan heikentymisestä. Syyllisiä he eivät siihen kuitenkaan ole, eikä syyllistäminen yleensäkään ole kovin hedelmällistä touhua. Pitäisi keskittyä yksinkertaisesti korjaamaan tilanne.

Mietiskelin asiaa eteenpäin. Me maalaiset olemme monessa tilanteessa tavallaan maahanmuuttajien asemassa. Kotipaikkamme on usein julkisen liikenteen ulottumattomissa ja välimatkat ovat pitkiä, minkä vuoksi ajamme työ- ja harrastusmatkamme useimmiten omalla yksityisautolla. Käytännössä monien perheiden on omistettava kaksi autoa. Olen useaan otteeseen joutunut puolustamaan meidän maalaisten oikeutta omaan olemassaoloomme. Meitäkin syyllistetään milloin mistäkin.

Hetkittäin tuntuu, että kaikenlaiset ongelmat aina kehä kolmosen ruuhkista Suomenlahden tilaan ja ilmastonmuutokseen ovat maalaisten aiheuttamia. Kaikkein tiukimmissa kommenteissa ollaan jopa tyhjentämässä koko maaseutua. Emmehän me ympäristön nykytilasta missään nimessä syyttömiä ole, mutta jotain rajaa sentään. Syyllistämisen sijasta olisi aika kehittyä ja ottaa myös maaseudun tarjoamat monet mahdollisuudet avoimin mielin vastaan. Olisikohan kuitenkin niin, että meitä kaikkia tarvitaan.

Maaseudulla ja maaseutumaisella elintavalla on oma itseisarvonsa siinä kuin kaikella muullakin, mutta lisäksi väitän, ettei maaseudun kaikkia mahdollisuuksia ole vielä hyödynnetty. Toivon mukaan olemme hyvää vauhtia suuntaamassa kohti ekologisesti kestävällä pohjalla toimiva yhteiskuntaa, jossa kaikilla on hyvä olla. Tulevaisuuden yhteiskunta tarvitsee aivan uutta rohkeutta, näkemystä ja ajattelutapaa. Mikä sellaista tuottaisi, elleivät erilaiset kulttuuri- ja kasvuympäristöt?

Tämän lisäksi maaseutu voi tarjota meille monia asioita, joista kaikkia emme vielä nykyään osaa edes kuvitella. Tarvitsee vain tarkastella asioita laajasti ja ulottaa ajatuksensa myös tulevaisuuteen. Hyvänä esimerkkinä on hajautettu energiantuotanto. Missä viipyy kaikille avoin syöttötariffi, eli tuulen, auringon, biokaasun, jne. tehokas hyödyntäminen? Ilmasto- ja ympäristösyntimme pienenee kummasti, jos esimerkiksi siirrymme sähköautoihin, joiden tarvitsema energia tuotetaan paikallisesti. Samalla voisimme tuottaa lämmitystä ja lämmintä käyttövettä varten tarvitsemamme energian. Energiansäästön ohella hajautettu energiantuotanto on aivan liian vähän hyödynnetty voimavara, mutta se tekisi maaseutuasumisesta paljon vähemmän syntistä puuhaa.

Tulevaisuuden haasteet vaativat luovuutta ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, ihmisten ja ihmisryhmien lokeroiminen, syyllistäminen tai pelkkä kieltolinja ei sitä ole. Juupas-eipäs keskustelun, poteroitumisen ja nykymuotoisen välinpitämättömyyden sijaan meidän pitäisi oppia käsittelemään asioita kokonaisuutena ja ryhtyä jokainen tekemään osamme. Meillä on kuitenkin yksi yhteinen maapallo vastuullamme.