Vapaaehtoistyötä

Japanista kiirineet järkyttävät uutiset pakottavat välillä miettimään myös
aivan toisenlaisia, iloisempia asioita. Uutisointia seuratessani tuli etsimättä mieleeni, että siellä paikallinen Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (eli Vapepa) juoksee ja lujaa. Tilanteissa, joissa viranomaisten voimavarat eivät riitä, turvaudutaan vapaaehtoisiin voimiin. Siitä sain aasinsillan miettiä vapaaehtoistyön merkitystä laajemminkin, ei vain suoraan katastrofiapuna.

Vapaahtoistyötä on hyvin monenlaista. Osa niistä on välillisesti ja osa suoraan rahassa mitaten yhteiskunnalle hyödyllistä toimintaa.  Luontoa suojellaan, koiria koulutetaan ja erilaisia kulttuuritapahtumia järjestetään pitkälti vapaaehtoisvoimin. Useimmat urheiluseurat toimivat tällä periaatteella, samoin monet lasten kulttuuriharrastuksia järjestävät seurat ja koulujen vanhempainyhdistykset. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.

Vietin viikonloppuni parinkymmenen innokkaan VPK-nuoren ja heidän ohjaajiensa kanssa telttaillen. Leirin järjestäminen vaatii kymmeniä tunteja työtä sekä ennen leiriviikonloppua että sen aikana. Lapset täytyy ruokkia, heillä pitää olla tekemistä, eikä turvallisen ja tarkan aikuisen valvovan silmän merkitystä voi korostaa liikaa. Itse olin mukana lähinnä vain valvojan roolissa, joten pääsin seuraamaan järjestelytöitä sivusta. Suurin osa tehdystä työstä on näkymätöntä puurtamista, jota ei huomaa ennen kuin se jätetään tekemättä.

VPK-toiminta on yksi esimerkki yhteiskunnalle välttämättömästä vapaaehtoistyöstä. Kattavan palokuntaverkon ylläpito olisi mahdotonta, tai ainakin erittäin kallista, ilman vapaaehtoisia palokuntia. Palokuntanuorten jokaviikkoisissa harjoituksissa paitsi tuotetaan tulevaisuuden palomiehiä, myös tarjotaan lapsille ja nuorille edullista harrastustoimintaa. Kumpikin on tärkeää, onhan terveellisillä harrastuksilla selvä nuorten syrjäytymistä ja muita ongelmia ennaltaehkäisevä vaikutus. Sama tehtävä on myös esimerkiksi lasten urheilutoiminnalla. Voisimme vallan mainiosti jatkaa porskuttamista ilman kilpaurheilua, mutta urheiluseurat tekevät korvaamatonta työtä kansanterveyden eteen, sekä mielen että fyysisen kunnon osalta.

Vapaaehtoistyön ja harrastustoiminnan voimaa ei pidä aliarvioida, sillä vapaaehtoistyön taustalla on useimmiten hurja määrä osaamista ja tietoa. Vapepan hälytystehtävissä ja harjoituksissa olen usein ihmetellyt, miten hyvin heterogeenisesta ja toisilleen tuntemattomista ihmisistä saa aikaiseksi tehokkaasti toimivan ryhmän. Helppoa se ei ole, etenkään aamuyön väsyneinä tunteina. Tarvitaan tehokas organisaatio, yhteinen päämäärä ja taustalle paljon harjoitusta. Kun jokainen tietää oman tehtävänsä, osaa oman osuutensa, eikä sooloile, on mahdollista saada aikaan yhteen hiileen puhaltava ja tehokkaasti toimiva organisaatio. Vapepan toiminnassa tehtävänä voi esimerkiksi olla dementoituneen vanhuksen etsiminen viranomaisten apuna.  

Juuri tätä on vapaaehtoistyö parhaimmillaan. Taustoiltaan, koulutukseltaan ja ammatiltaan hyvinkin erilaiset ihmiset tekevät työtä yhteisen määränpään eteen. Tunteja ei näissä töissä yleensä lasketa, vaan jokainen antaa oman panoksensa yhteisen päämäärään. Ohjaajille ja muille osallistujille ei rahallista korvausta makseta, vaan palkka tulee jossain aivan muussa muodossa, esimerkiksi nuorten hyvänä mielenä, jalkapallojoukkueen menestyksenä, uusina kokemuksina tai ystävyyssuhteina. Työn tuloksista saamme kaikki nauttia. Onneksi meitä on monenlaisia ja onneksi meillä on hyvin erilaisia kiinnostuksen kohteita. Muuten meillä ei olisi nykymuotoista kulttuurin ja seuratoiminnan kirjoa.

Avuntarvitsijoita riittää. Esimerkiksi Japaniin tai Libyaan voi suunnata apua esimerkiksi SPR:n kautta: http://lahjoita.fi/lahjoitukset/kertalahjoitus .